Goldeneye "Goldi"Hopeanruunikko kalliovuortenhevonen, tamma, 150cm
Syntynyt 30.06.2006, ikääntyy reaalisti (12-vuotias) Kilpaili aikoinaan askellajiratsastuksessa (Saddle Seat) Nykyään harrastehevonen, kilpailee satunnaisesti koulu-ja esteratsastuksessa (Vaativa A, 110cm) Varsonut 01.06.2018, mammalomalla Amber champagne -värinen tammavarsa Ambrella orista Asterix NON Omistaa Crimis (VRL-10480) Hoitajana Santra |
Taustaa
Goldeneye ostettiin heräteostoksena vuonna 2012 hevostalli.netin topikista, jossa naakka kaupitteli hevosiaan. Crimis kun nyt höpsönä heti ihastui tähän kaunottareen, joka pörhisteli karvojaan kuin mikäkin ori tallipihalla. Sieraimet suurina ja silmät tutkailevina se katseli tätä heikkoa kuolevaista, joka erehtyi kokeilemaan ratsastamista sen siliän tien. Tamma steppaili sinne tänne, kuin häätääkseen itsepintaisen ötökän kimpustaan. Mutta Crimis vain säteili selässä ja tokaisi, että kyllä se tästä vielä tottuu. Ja niin sitä hurjisteltiin kenttää ympäri huvittavan näköisenä parivaljakkona, Crimis ilme kovana yrittäen saada itsetietoista tammaa alistumaan. Ja niinhän siinä sitten kävi, että puolisen tunnin kuluttua Goldi tuhahti ja antoi Crimiksen vihdoin istua rauhassa selässä. Hevonen venytti askeltaan ja taipui mukavasti kentän kulmissa. Crimiksen virne ulottui korviin asti ja vielä vähän pidemmällekin. "Tämä tamma lähtee meille."
Luonne
Goldi on tamma kaikessa sen negatiivisessa merkityksessä, tallin ämmä isolla Ä:llä. Se on kuin menkkainen nainen 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä: kiukkuinen, herkkä ja menettää malttinsa hyvin nopeasti. Goldin kanssa saa tapella siitä, mikä on hyväksyttävää käytöstä ja mikä ei. Goldin mielestä on ok purra, jos sitä harjaa vähän liian kovaa tai päinvastaisesti niin hiljaa, että kutittaa. Tai hakee sen tarhasta ennen kuin arvon neiti on saanut syötyä tarpeeksi päiväheinistään. Tai muuten vain ärsyttää, oli syy sitten mikä tahansa. Myöskään jalkojen nostelu ei ole kivaa, joten koivet sinkoilevat kavioita putsatessa sinne tänne. Hampaita - ja kavioita - kannattaa siis tämän tamman kanssa varoa. Goldia ei kuitenkaan saa pelätä, tai se käyttää tilanteen heti hyödykseen ja sitten on piru irti. Goldia saa ja pitää käskeä jämerästi, jotta se pysyy aisoissa.
Ratsastaessa on kuitenkin syytä pitää käsi pehmeänä, tai herkkäsuinen Goldi alkaa painaa vastaan eikä työskentelystä tule enää mitään. Jos arvojärjestys on saatu maastakäsin kuntoon, on ratsastuskin huomattavasti helpompaa (ja turvallisempaa). Goldi kyllä testailee ja saattaa alkuun yrittää poukkoilla, mutta napakan ratsastajan kanssa se yleensä nöyrtyy ennen pitkää. Goldi vihaa suunnattomasti kaikkea epäilyttävää - kukkahattutätejä, sateenvarjoja, vihreitä miehiä.
Ratsastaessa on kuitenkin syytä pitää käsi pehmeänä, tai herkkäsuinen Goldi alkaa painaa vastaan eikä työskentelystä tule enää mitään. Jos arvojärjestys on saatu maastakäsin kuntoon, on ratsastuskin huomattavasti helpompaa (ja turvallisempaa). Goldi kyllä testailee ja saattaa alkuun yrittää poukkoilla, mutta napakan ratsastajan kanssa se yleensä nöyrtyy ennen pitkää. Goldi vihaa suunnattomasti kaikkea epäilyttävää - kukkahattutätejä, sateenvarjoja, vihreitä miehiä.
Goldin selässä tulee olla hereillä ja nyrkit kiinni, ettei muka säikähtänyt tamma säntää pois alta. Kun Goldin saa keskittymään työntekoon, taipuu se hyvän ratsastajan käsissä jopa Vaativan A:n liikkeisiin asti. Goldi on myös ketterä hyppääjä. Kaikista mieluisinta Goldille on kuitenkin maastoilu, kun ei tarvitse kulkea muodossa tai kiertää kehää vaan voi kiitää pää korkealla.. Köh. Goldi on hyvin varmajalkainen ja kulkee vaikeassakin maastossa, mutta se saattaa yrittää ryöstää sille päälle sattuessaan. Se on niin kivaa mennä kovaa.
Goldi ei siis ole mikään aloittelijoiden tai arkojen ihmisten hevonen. Se vaati napakkaa käsittelyä ja kovaa kuria. Hyvänä päivänä kiukkupussista kuoriutuu hieno ratsu, jonka ulkonäkö herättää hämmästyksensekaista ihastusta. Ja onhan siinä ripaus sitä tamman lempeyttä ja kauneutta, kun sen jaksaa sieltä kärsivällisellä työllä kaivaa.
Goldi ei siis ole mikään aloittelijoiden tai arkojen ihmisten hevonen. Se vaati napakkaa käsittelyä ja kovaa kuria. Hyvänä päivänä kiukkupussista kuoriutuu hieno ratsu, jonka ulkonäkö herättää hämmästyksensekaista ihastusta. Ja onhan siinä ripaus sitä tamman lempeyttä ja kauneutta, kun sen jaksaa sieltä kärsivällisellä työllä kaivaa.
Kuvagalleria
Päiväkirja
31.07.2015 ERJ Cup Kilpailukeskus Gingerissä, tarinaluokka. Sijoitus 3/4.
"Niinpä niin, juhlat ja Crimis on aina vähän kyseenalainen yhtälö", tuumasi isosiskoni Hantsu kiskoessaan minut sängynpohjalta juhannuspäivän aamuna.
"Sulla on estekisat tänään, idiootti", hän tuhisi minun murahtaessani jotain järkyttävästä päänsärystä. Löin itseäni otsaan tajutessani, että nyt pitäisi pitää kiirettä. Vaikka olo oli kaamea, en voisi jättää kisoja väliin. Puin vaatteet päälle pikavauhdilla ja läksin talliin litran vesipullo mukanani. Kaikista tallin hevosista olin valinnut juuri Goldin, tallin ämmän isolla Ä:llä.
"Saat luvan käyttäytyä tänään", sihisin minua mulkoilevalle hevoselle ottaessani sen käytävälle puunausta varten. Goldi osasi olla maailman raivostuttavin olento juuri silloin, kun sitä vähiten toivoi. Niin nytkin. Käskyni meni kuuroille korville. Tamma viskeli päätään vääntäessäni lettejä sen harmahtavaan harjaan.
"Pysy nyt aloillasi, herran tähden", ärähdin. Luojan kiitos armas siskoni oli pelastava enkelini, kuten monesti aiemminkin, ja tuli auttamaan. Kun monen kirosanaryöpyn jälkeen hevonen oli vihdoin valmis ja trailerissa, hyppäsimme siskoni kanssa autoon ja hurautimme muutaman kymmenen kilometrin matkan kisapaikalle. Hantsu otti suosiolla ajovuoron - hän kun ei ollut varma, puhaltaisinko vielä yli puoli promillea.
"Sulla menee aina ihan liikaa viinaa, vitsin juoppo", hän mutisi meidän kaartaessame kilpailukeskus Gingerin pihaan. Käskin tuon tukkia turpansa ja kiirehdin ilmoittautumaan.
Mennessämme ulkona sijaitsevalle verryttelyalueelle Goldi päätti koetella valmiiksi jo hyvin kireällä olevia hermojani. Olin juuri asettanut jalkani jalustimeen ja aikeissa ponnistaa satulaan, kun tamma lähti kuin raketin suusta laukkaamaan ympäri kenttää. Putosin märkään hiekkaan peppu edellä. Tottakai Suomen juhannuksena satoi aina vettä, joka ikinen pirun kerta, kirosin noustessani ylös, yrittäen epätoivosesti putsata valkoisia ratsastushousujani. Silmiini osui kentän reunalla se iänikuinen kukkahattutäti, joka pilasi jokaikiset kilpailut aina jonkun ratsukon kohdalla. Mieleni olisi tehnyt mieli mennä huutamaan tuolle eukolle, että häivy sen kirkkaanpunaisen sateenvarjosi kanssa Timbuktuun. Goldi vihasi sateenvarjoja. Ja tällä hetkellä minä vihasin tätä päivää; tuota naista, näitä kilpailuja ja muka niin säikkyä hevostani, joka ohjat liehuen juosta jolkotti kentän toisella laidalla.
Noh, sain hevoseni kiinni, pääsin selkään ja lopulta myös radalle. Kiukusta pihisten ohjasin tamman ensimmäiselle esteelle. Goldi taisi aistia omistajansa olevan nyt tosissaan vihainen, ja päätti vihdoin käyttäytyä. Ihme kyllä, rata meni puhtaasti. Goldi ei pudottanut yhtään estettä. En voinut uskoa, että kaiken aamuisen jälkeen emme pilanneet kilpailusuoritustakin. Voisimmekohan jopa päästä palkinnoille? Elättelin toivoa tullessamme pois radalta. Jalkani suorastaan tärisivät laskeutuessani hevosen selästä ja ojentaessani ohjat virnuilevalle siskolleni.
"Ei huono, känniääliö."
14.06.2013 KRJ koulukilpailut Cirion Studissa, Vaativa A (tarina). Sijoitus 1/5
Ensimmäiset tarinakilpailut Goldin kanssa aiheuttivat ensin karvaita kyyneliä suorituksen mennessä täysin pieleen, mutta tulosten tullessa nousi hymy korviin asti. Voitto tuli!
Tämä ei todellakaan ollut meidän päivämme, kun pitkän hölläilyn jälkeen päätin spontaanisti viedä Goldin kouluratsastuskilpailuihin. Opettelimme toki ohjelmaa kotona ja Goldi oppi sen hyvin. Mutta voi taivas kun pääsimme kilpailuissa radalle! Aina niin ailahteleva neitini päätti kai vihata erästä mummoparkaa, joka seisoi katsomossa heilutellen viuhkaansa polttavassa auringossa. Ehkä Goldillakin tuli turhan kuuma tai ampiainen pisti sitä perseeseen, mene ja tiedä, mutta jo ensimmäisen liikkeen jälkeen se pukitti riehakkaasti ja lähti laukkaamaan aivan täyttä vauhtia kentän toiseen päätyyn. Jo helteen takia kärsivän näköinen mummo muuttui vieläkin ahdistuneemmaksi, kun Goldi rynni häntä kohti
korvat luimussa. Meno oli kuin sotatantereella, sillä Goldin saattoi hyvin kuvitella muuttuvan hetkenä minä hyvänsä panssarivaunuksi. Niin täynnä aggressiota se tuntui olevan, enkä vain saanut sitä pideltyä. Kaikeksi onneksi aita tuli kuitenkin vastaan ja Goldi pysähtyi kuin seinään, ja mummokin säästyi sydänkohtaukselta. Minä kuitenkin lensin Goldin pään yli kaaressa katsomoon, josta sitten kömmin naama punaisena sekä hengästymisestä, kuumuudesta että nolostuksesta pois anteeksi pyydellen. Sillä hetkellä olisin voinut vetää tuon raivostuttavan riiviön, jota myös ratsukseni kutsutaan, hirteen.
03.01.2013
Kävimme Kings Ridersin piirrosnäyttelyissä, mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. [3]
”Erikoinen peitinkarva, karhea. Itsetietoinen ja vähän aggressiivinen, puri tuomaria. Epäuskottavan upeassa kunnossa olevat jouhet, todella silkkiset. Liikkeet hyvin omalaatuiset, epäpuhdas ravi. Melakaviot, kova pää. Hyvin lihasta.”
Niinpä niin, pitihän sen neidin sitten mennä äksyilemään täälläkin. Vähän hävetti.
Oli luokkansa seitsemäs eli toiseksi viimeinen, voivoi.
|
|